Synttäriviikonloppu

Mullahan tosiaan oli synttärit viime lauantaina 27.2.

Ihana äiti oli buukannu meille hotellin Münchenistä synttärilahjaksi. Kiitos <3

Lauantaina me napattiin tarvittavat tavarat mukaan ja lähdettiin suuntaan kohti Krumbachin rautatieasemaa. Julia oli edellisenä iltana katsonut reitin asemalle ja mä luotin, että sillä mennään. Aamulla sitten lähdettiin kävelemään kohti asemaa, kunnes maisemat rupesi näyttämään ihan tuntemattomilta. Ajateltiin, että ehkä tämä on joku nopeampi reitti, joten eteenpäin vaan. Hetken kävelyn päästä "asema" löytyi. Se oli semmoinen pieni vähän niinkun bussipysäkki.

No eikun kartta esille ja selvittämään missä oikea asema on. Asema oli toisella puolella keskustaa. Käveltiin reipasta tahtia asemalle ja kerettiin juuri sopivasti ostamaan liput, kylläkin paikallisten avustuksella. 

No seuraava ongelma. Missä meidän juna on ja mistä se lähtee. Taas kysyttiin paikallisilta neuvoa, jotka katsoivat lippuautomaatista. Lopputulos oli, että meidän pitää mennä bussilla Augsburgiin ja sieltä junalla Müncheniin. Ehdittiin juuri ja juuri juoksemalla bussiin.

Bussi matka kesti noin 1,5h ja siellä sitten vaihdoimme junaan. Kylläkin väärällä asemalla kuin alunperin oli suunniteltu, mutta onneksi kyseiseltä asemalta meni suora juna. Junamatka kesti vajaan tunnin.
Loppujen lopuksi olimme Münchenissä perillä 13.30, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli olla 12 aikaa.

Müncheniin saavuttua rupesimme etsimään hotellia. Turisti-info sattui kuitenkin tulemaan sopivasti vastaan, joten koettiin helpommaksi kysästä sieltä apua. Infossa elämäänsä kyllästynyt, huonolla aksentilla puhuva virkailija neuvoi meidät hotellille. Hotellille oli vain alle viiden minuutin kävelymatka.

Hotelli oli Hotel Regent. Valitsimme hotellin sen sijainnin, hinnan ja aamiaisen perusteella. Hotelli oli siis neljän tähden hotelli, aivan rautatieaseman kupeessa. Hintaan kuului myös aamupala, jota odotimme kovasti. 

Pääsimme hotellille ja vastassa oli iloinen, ystävällinen ja ammattitaitoinen henkilökunta. Virkailija, joka meitä palveli puhui ainakin saksaa, englantia ja espanjaa.
Huoneemme sijaitsi viidennessä kerroksessa. Kuitenkin kadun puolella, joten melua huoneeseen kantautui. Huone oli avara, valoisa ja mukavan oloinen. Siellä oli lämmin ja kodinoaminen tunnelma. Myös muhkea sänky veti puoleensa. Iso parisänky, isot tyynyt ja lämpimät peitot.
Kylpyhuoneessa oli kaksi lavuaaria sekä kylpyamme. Meillä siis oli mahdollisuus ottaa vaahtokylvyt ja pestä hampaat vierekkäin, jopa samanaikaisesti. Voi mitä luksusta.

Huoneeseen ja hotelliin tutustuttua suuntasimme kaupungille. Melkein rautatieaseman edestä alkoi kävelykatu, joka oli täynnä kauppoja ja kuppiloita. Lauantai siis suurimmaksi osaksi koostuikin vain shoppailusta.
Shoppailukierroksen kylläkin aloitimme täyttämällä masumme mäkkärin safkalla. Kyllä oli kuulkaan ikävä mäkkiä ja nyt mä sitä sain. Täydellä masulla on mukavampi shoppailla. No eikun liikkeestä liikkeesseen ja vaaterekiltä vaaterekille. Mikä sen parempaan.
Kävelykadulta löytyi enemmän ja vähemmän tuttuja liikkeitä. Oli H&M, New yorker, Zara, Mango, Desiqual jne...
Kävelykadun päässä oli Marienplatzin aukio. Aukio oli suuri ja siellä sijaitsi iso kirkko. Lauantaina kirkko näytti todella upealta, kun siihen paistoi ilta-aurinko. Se oikein kellersi hienosti auringonvalossa.
Aukion toisella puolella oli rikkaiden kävelykatu. Kadulta löytyi suurimmaksi osaksi merkkivaateliikkeitä sekä muita todella arvokkaita liikkeitä.
Toisella puolella aukiota jatkui kävelykatu, mutta sinne eksyimme vasta sunnuntaina.

Kulutimme aikaa shoppaillessa melkein seitsemään saakka, jonka jälkeen menimme hetkeksi hotellille lepäämään.
Sisäänkirjautuessamme saimme kupongin, jolla oli mahdollisuus saada kaksi juomaa hotellin baarista. No päätimme aloittaa illan ilmaisilla juomilla. Mä olin suunnitellut ottavani, jonkin hienon synttäridrinkin.
Ensinnäkin baarissa ei ollut kuin yksi perhe ja meno todella laimea. Odotimme palvelua varmaan kymmenen minuuttia, jonka jälkeen tarjoilija kertoi meille, että kuponkilla saa valita alkoholittoman juoman (limsaa tai vesi), olutta tai viiniä. No lista oli saksaksi, joten siitä ei saanut mitään selvää. Päädyttiin ottamaan colat. Colaahan tuli sitten huimat kaksi desiä.

Seuraavaksi sitten suunnattiin takaisin keskustaan päin. Kello kuitenkin oli niin vähän, että suurin osa paikoista oli vielä kiinni. Auki oli vain räkälät, joissa paikalliset katsoivat jalkapalloa. Sehän meitä ei napannut. Suunnattiin rautatieasemalle, josta ostettiin sämpylät ja mentiin katsomaan auki olevia liikkeitä. Alakerrasta löytyi Müller, joka on paikallinen Tokmanni. Matkaan tarttui kylpyvaahtoa ja kasvonaamiot sekä kaikkea muuta enemmän ja vähemmän tarpeellista. Päätettiin suunnata hotellille viettämään rentouttavaa iltaa ja parantelemaan päänsärkyä. 

Ilta oli mukavan rauhallinen ja rentouttava, vaahtokylvyssä kasvonaamio naamalla kelluen. Tämä 19-vuotias meni tyytyväisin mielin nukkumaan, odottaen seuraavaa päivää. Ei sitä mitää kunnon bileitä kaivannut. Sitä ehtii Suomessakin juhlia.

Sunnuntai aamu alkoi pilvisenä. Suuntasimme iloisin mielin aamupalalle. Aamupala oli monipuolinen ja täyttävä. Oli pekonia, kanamunaa paistettuna ja keitettynä, leipää, muroja/mysliä, jugurttia, hedelmiä sekä makeita jälkiruokia. Juomana oli monta erilaista mehua, maustettuja vesiä, kahvia, teetä sekä kaakaota.

Münchenin metrokartta

Aamupalan jälkeen lepäilimme vielä hetken ennen lähtöä. Jätimme matkalaukut säilytykseen ja suuntasimme taas turisti-infoon. Täällä kertaa infossa oli ystävällisen oloinen mies, joka neuvoi meidät BMW- museolle. Matka keski kahdella metrolla noin 20 minuuttia.
Metroasema oli ihan museon vieressä, joten kävelymatkaa ei ollut paljon.

Tunsimme niin kuuluvamme museoon, kun suurin osa muista asiakkaista oli miehiä sekä perheitä. Mä kuitenkin oli enemmän kiinnostunut, kun osa jätkistä. 

Museo oli iso ja sinne tieten rakennettiin lisää. 

Ensimmäisenä museossa esiteltiin BMW:n moottoripyöriä sekä niiden moottoreita. Myös veneiden ja autojen moottorit olivat päässeet esille. Museossa oli esillä suurimmaksi osaksi vain vanhoja autoja, mitkä olivat todella upeita. Oli mukaan eksynyt myös muutama 2000-luvun malli. Esillä oli monia malleja avoautoista urheiluautoihin ja formuloihin. 

Museon alakerrassa oli piste, missä lapset pystyivät askartelemaan autot itselleen. Myös "pelle" oli sattunut paikalle ja muotoili ilmapalloista lapsille melkein kaikkea toivomusten mukaan. 

Museolta suuntasimme BMW-Weltille. Weltin puolella oli siis uudempia autoja. Tämä tyttöhän oli aivan onnesta sekaisin niiden autojen keskellä. Mä edelleen odottelen, että se lottovoitto tupsahtaisi jostain, vaikken edes lottoa. Jos jollain siis on ylimääräistä rahaa nurkissa ja haluaa päästä niistä eroon, mulle voi käydä ostamassa uutuudenkarheen bemarin. Alapuolella on muutama vinkki mistä mä tykkään. ;)

   

No aikamme kierreltyämme ja riittävästi kuvia otettuamme suuntasimme takaisin metrolle. (Mun kamerahan siis melkein täyttyi kuvista.)

Menimme metrolla jälleen Marienplatzille ja sieltä käppäilimme hiljalleen kohti hotellia. Saksassa on pääasiassa kaikki liikkeet sunnuntaisin kiinni. Kiertelimme alueella, mihin emme lauantaina ehtineet.
Yritimme jo lauantaina etsiä Hollisterin liikettä tuloksetta. Asia jäi harmittamaan ja sunnuntaina harmitti vielä enemmän, kun kiinni oleva liike osui kohdalle. No näitä sattuu.
Söimme matkalla kebabit ja suuntasimme rautatieaseman kautta hotelille hakemaan laukkuja. Olimme katsoneet junan aikataulut etukäteen, joten kulutimme luppoaikaa hotellilla nauttien ilmaisesta netistä.

Lähdimme asemalle hyvissä ajoin, ennen junan lähtöä. Ostimme molempina päivinä Baijerin lipun, jolla on siis mahdollisuus kulkea koko Baijerin alueella, kaikilla julkisilla kulkuvälineillä (juna, metro, raitiovaunu, bussi). Lippu maksoi kahdelta hengeltä 28€ ja oli siis käytössä koko päivän ajan. Loistava idea. Paitsi, että lipulla ei ollut kuitenkaan sallitua kulkea kaikilla junilla. 

No pääsimme junaan. Rupesimme kuitenkin junassa selvittämään niitä junia, joilla ei saanut kulkea. Olimme väärässä junassa. Ehdimme juuri ennen junan lähtöä pois. No eikun automaatille selvittämään seuraavan junan lähtöaikataulua. Juna lähti puolen tunnin kuluttua, ja matka kesti noin tunnin. Tunnin vaihtoaika keskellä ei mitään. Seuraava juna tuli ja se matka kesti reilun puoli tuntia. Olimme vihdoin puoli kahdeksan aikaan takaisin Krumbachissa. Suoraan hotellille ja valmistautumaan maanantain työpäivään.