Päiväkoti

Ollaan siis työssäopissa saksalaisessa päiväkodissa Ziemetshausenissa. Tässä olisi vähän juttua päiväkodista, sen tavoista ja lapsista. Kuvat ovat pääosin päiväkodin tiloista, koska tietenkään kuvia, joissa lapset esiintyy, ei saa julkaista.


Kinderhaus Märcheninsel

Ziemetshausenin päiväkoti on avoinna päivittäin 7.30-16.00.

Päivärytmi:
- 7.30 päiväkoti aukeaa
- 8.00 ryhmät aloittavat
- 8.30 aamupiiri
- 9.15 aamupala
- 9.30 vapaata leikkiä
- 11.00-13.00 ulkoilua tai
- 12.00 ruokailu + päiväunet
- 14.00 vapaata leikkiä
- 16.00 päiväkoti sulkeutuu

Suurin osa lapsista on päiväkodissa vain puolipäivää, koska vanhemmat tienaavat riittävästi, kun toinen työskentelee puoli päiväisesti ja toinen koko päiväisesti. Lapset, jotka ovat päiväkodissa kokopäiväisesti, syövät lounaan ja nukkuvat päiväunet tai lepäävät. Puolipäivää olevat lapset tekevät nämä kotona. 

Päiväkodissa on myös jonkin verran hoitajien lapsia. Jos hoitaja esimerkiksi asuu toisella paikkakunnalla, niin hän on tuonut lapsen samaan päiväkotiin, mikä helpottaa aikatauluja.

Meidän työaikamme on 8.00-13.00 ja 14.00-16.00 eli työskentelemme 7 tuntia päivässä. Usein perjantaisin pääsemme jo klo 13, koska iltapäiväksi jää vain muutama lapsi.

Työtehtäviämme on lasten kanssa oleminen sekä avustaminen, ja jossain määrin teemme myös muita hommia, kuten valmistelemme askarteluja, jaamme postia vanhemmille jne. Pääasiassa pelailemme ja leikimme lasten kanssa.

Päiväkodissa on kaksi 0-3 vuotiaiden ryhmää ja kolme 3-6 vuotiaiden ryhmää. Ryhmät ovat täällä aikalailla samankokoisia kuin Suomessa, noin 20 lasta/ryhmä. Myös täällä erityislapset ovat integroituina ryhmiin ja joissain ryhmissä on myös henkilö, joka on ammatiltaan avustaja tai erityisopettaja. Hän kuitenkin tekee kaikkia ryhmän tehtäviä ja toimii ryhmän tasavertaisena aikuisena. Hänestä ei siis huomaa, että hän on avustaja, ellei sitä ole erikseen mainittu. Meidän ryhmässä yhtenä työntekijänä on eritysopettaja.

Aula

Päiväkoti on todella iso ja tilava. Tilat ovat kahdessa kerroksessa. Pienten ryhmillä on täysin omat tilat ja oma aidattu piha. Isompien ryhmistä kahdella on oikein oma ryhmätila ja yksi ryhmistä toimii päiväkodin ateljeessa. Atelje on toisin sanottuna päiväkodin käsillä tekemisen huone, jossa lapset voivat askarrella, muovailla, maalata jne.
Päiväkodissa on myös eriksee luku-/pelihuone, pukeutumis-/roolileikkihuone, liikuntasali ja aula. Aula on vastassa heti päiväkotiin tultaessa ja sen yhteydessä on myös pallomeri.
Kaikki huoneet eivät tietenkään ole samanaikaisesti auki, vaan aamupiirin yhteydessä ilmoitetaan, mihin huoneisiin pääsee kyseisenä päivänä.

Aulassa lapset saavat juosta ja leikkiä vapaasti. Sieltä löytyy isoja palikoita, joista voi rakentaa linnan sekä isoja legopalikoita, joita voi yhdistellä. Se on myös yleensä suosituin leikkipaikka.
Liikuntasalissa lapsille järjestetään erilaisia liikunnallisia tuokioita, sekä muuta puuhaa. Salissa on paljon eri välineitä, joita lapset hyödyntävät. Koko päiväisesti olevat lapset myös nukkuvat päiväunet salissa.
Luku-/pelihuoneessa on iso kirjahyllyllinen kirjoja, joita lapset voivat selailla itsekseen tai lukea aikuisen kanssa. Lukunurkkauksesta mukavan tekee kutsuva, pehmeä sohva sekä tunnelmallinen ja rauhallinen tila. Pelihuoneessa on seinällinen pelejä, joita lapset voivat pelailla.
Pukeutumis-/roolileikkihuoneessa on paljon erilaisia roolivaatteita, joita lapset voivat pukea sekä leikkiä erilaisia teemaleikkejä. Huoneessa on myös parvi, jonka päällä ja alla lapset voivat leikkiä ja yleensä lapset käyttävät sitä kotina.

Liikuntasali

Pihalla lapsille on iso hiekkalaatikko, yhdittetty kiipeilyteline ja liukumäki, isoja korikeinuja, sekä pitkä laatoitus, jossa lasten on mahdollista pyöräillä. Päiväkodin ulkoseinällä on myös liitutaulu, mihin lasten on mahdollisuus piirrellä. Lapsilla on erikseen ulkokirjoja ja -pelejä, joita voidaan lueskella tai pelailla ulkoiluaikana. 

Pyöräily, keinuminen ja hiekkaleikit ovat suurimmaksi osaksi lasten lempi puuhaa ulkoillessa. Suurin osa lapsista oikeasti leikkii koko ulkoilun ajan, tai siihen saakka, kun vanhempi tulee hakemaan. Harvemmin lasten näkee vain seisoskelevan tai istuskelevan aikuisten kanssa.

Piha, sivulta kuvattuna

Täällä lasten ulkoilupukeutuminen on mielestämme puutteellisempaa, kuin Suomessa. Kaikilla lapsilla ei ole ulkohousuja, saati sitten pipoja. Kukaan lapsista ei käytä edes hanskoja. Melkein kaikilla on kuitenkin kunnolliset kuravaatteet, jotka kyllä yleensä puetaan kuivallakin säällä.
Henkilökunta tietenkin naureskelee meille, kun kylmyyteen tottuneet suomalaiset pukeutuvat lämpimästi. Mä en niinkään paljon kun Julia.

No jos verrataan itse kasvatusta Suomeen, niin kyllä tämän jälkeen arvostaa suomalaista kasvatusta ihan eri tavalla. Vaikkakin molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.
Saksan kasvatustyylin hyviä puolia ovat, että kasvatus on vapaanpaa ja lapsilähtöisempää, esimerkiksi lapset saavat suurimmaksi osaksi päättää itse mitä leikkivät. Toiminta ei ole niin ohjattua ja järjestelmällistä kuin Suomessa. Tämänkin takia lapsilla täällä on paremmat leikkitaidot ja he tulevat hyvin toimeen keskenään. Tottakai aina jotain pientä kinaa syntyy, mitä saa olla selvittelemässä. 

Myös ryhmän sisäistä toimintaa on vähäisesti, joten päiväkodin lapset leikkivät paljon keskenään.

Lapset ovat todella taitavia ja lahjakkaita. Moni on luovasti tai liikunnallisesti lahjakas ja niitä taitoja selvästi pyritään päiväkodissa kehittämään. He askartelevat ja liikkuvat paljon vapaan leikin aikana, varsinkin kun sille on annettu mahdollisuus. Päiväkoti käyttää myös viikoittain koulun liikuntasalia.

Mitä huonoja puolia saksalaisesta päiväkodista löytyy? Turvallisuus ensinnäkin. Lapsia ei kirjata millään tavalla lähteneiksi, kun vanhemmat hakevat heidät. Myöskään aikuinen ei välttämättä ole aina samassa tilassa kun lapset sekä lasten leikkejä ulkoilun aikana ei valvota yhtä tarkasti kuin Suomessa. 

Myös lapsimäärä aikuista kohden ei ole niin tarkkaa.
Tietyllä tapaa koen ohjatun toiminnan puuttumisen huonoksi. Lapsilla saisi olla hieman enemmän ohjattua toimintaa, jolloin keskityminen ja toisten kuunteleminen kehittyisi.
Myöskään päiväkodin ergonomiassa tai hygieniassa ei todellakaan ole kehumista. Mielestämme ergonomiaa ei ole juurikaan huomioitu. Pyödät ja tuolit ovat lasten kokoisia, tasot ovat lasten korkeudella ja lasten avustaminen esim. pukeutumisessa tapahtuu täysin lattian tasossa. Keho huomaa heti, ettei ergonomiaa huomioida samalla tavalla, kuin mihin se on Suomessa tottunut. Hygienian puuteen taas huomaa siitä, ettei lapsia käsketä pesemään käsiä yhtä usein kuin Suomessa. Tietenkin kädet pestään ennen ruokailua, mutta ei esimerkiksi yskimisen tai aivastamisen jälkeen. Leikkiaikaan lapsille on aulassa tarjolla vettä. Jos lapsi ei jaksa juoda kaikkea kannusta mukiin kaatamaansa vettä, kaadetaan vesi mukista takaisin kannuun. 

Katolilaisuus näkyy päiväkodissa niin, että jokaisen huoneen seinällä on risti ja aamupiirissä poltettaan kynttilää. Päiväkodissa ei paljonkaan uskonnolisuus ole esillä, eikä lapsia kasvateta siihen. Tietenkin kaikkia uskonnollisia juhlia juhlitaan, kuten esimerkiksi pääsiäinen ja joulu.

Lapset ovat vanhemman oloisia kuin Suomessa. Lapsi, joka näyttää Suomessa kolme vuotiaalta, on täällä viisi vuotias. He ovat kooltaan isompia, ja myös paljon taitavampia, kuin lapset Suomessa. Lasten vuorovaikutustaidot ovat hyvin kehittyneet ja he tulevat myös aikuisten kanssa toimeen. Lapset eivät puhu englantia ollenkaan, joten suurin osa kanssakäymisestä tapahtuu elekielellä tai toisen aikuisen avustamana. 

Päiväkodin henkilökunta on todella iloista ja ystävällistä. Kaikilla on aina hymy naamalla, he tervehtivät ja auttavat parhaansa mukaan. Suurin osa henkilökunnasta ei puhu englantia, osa ei ollenkaan ja osa vain muutamia sanoja. Elekielellä ja näyttämällä kuitenkin pärjää. Myös jotkut saksankieliset sanat muistuttavat ruotsinkieltä, joten sieltäkin saa viitteitä tarkoitusperästä. Niin ja saksaakin on kyllä tullut pakonedessä opittua.

Päivähoito maksut määräytyvät sen mukaan, onko lapsi puoli päiväisesti vai kokopäiväisesti päivähoidossa. En nyt muista mitä päivähoito maksaa, mutta huomattavasti halvempaan kuin Suomessa. 

Aamupalan lapset tuovat itse kotoa, mutta päiväkoti tarjoaa hedelmiä ja mehua. Vanhemmat, joiden lapset syövät lounaan päiväkodilla, maksavat erikseen myös lounaasta, eli lounas ei sisälly päivähoito maksuun. Lounas maksaa jotain kolmen euron luokkaa per ateria muistaakseni.

Päiväkodin lounas on mielestämme ihan ihmeellistä. Suomessa kun olemme tottuneet maittavaan ja täyttävään lämpimään ruokaan. Täällä ruokana voi olla vaikka leipää ja vaniljakastiketta, usein kylläkin on seitiä ja sen kanssa jotain ihmeellistä. Muutamia kertoa ruoka on kylläkin ollut herkullista ja täyttävää. Olemme kuitenkin kiitollisia, että saamme päiväkodilla ilmaisen ruuan. 

Mikä ihmeen Ziemetshausen?

Ziemetshausen, pienen pieni tuppu-/maalaiskylä Etelä-Saksassa.

Täällä asuu alle 3000 ihmistä. Tietenkin kaikki tuntevat toisensa ja tietävät toistensa asiat.

Kylä on kyllä kaunis ja rauhallinen. Mitä nyt silloin tällöin paikalliset vähän hurjastelevat autoillaan ja traktoreillaan. Meidän asuntomme sijaitseekin kylän läpi kulkevan ison tien varrella, joten jonkin verran melua kantautuu sisälle asti.

     

Parasta kylässä on ehdottomasti ihmiset. Kaikki ovat ystävällisiä ja hymyilevät aina. Suurin osa myös yrittää auttaa tarvittaessa kielestä huolimatta. Tämähän on sen verran pieni kylä, että täällä taitaa harvemmin turisteja käydä, joten harva paikallinen osaa englantia. Tai sitten he eivät vain uskalla käyttää sitä.

Asuntomme aivan vieressä on leipomo ja naapurimme R:n pizzeria. Niin ja onhan tuossa vieressä vielä autokoulukin. Läheltä löytyy myös "supermarket", lihakauppa, apteekki ja muutama parturi-kampaamo. Matkalla päiväkotiin on myös katolilainen kirkko ja toinen isompi kirkko löytyy kauempaa kylästä. Kylässä on yksi päiväkoti ja yksi koulu.

Kuvassa vasemmalla lihakauppa ja oikealla supermarket

Moni on kysynyt meiltä, miksi tulimme juuri tänne pieneen tuppukylään. No hei c'moon... Ei ollut meidän päätös. Mä voisin sanoa tähän, että tämä on jopa pahempi kuin olla pitkään Nivalassa... Ei vaan. Tämä on oikeasti mukavaa asua vaihteen vuoksi pienessä kylässä.
Pizzerian kokki toki kertoi meille, että täällä kylässä on ollut kolme vuotta sitten kaikkea. Paljon ihmisiä, baareja/pubeja, menoa ja meininkiä. Nyt täällä ei ole enää mitään. Ei tieten edes harrastejalkapallojoukuetta lapsille.

No jaetaanpa tähän loppuun vähän meidän huonoa tuuria asunnon suhteen.
Ensiksi emme ole siellä päinkään, mitä meille puhuttiin asunnosta sähköpostiviesteissä. Kyseinen paikka on kahden kilometrin päästä kyseisestä asunnostamme. Ei tämä kylläkään haittaa meitä, mutta hieman ihmetyttää.

Toiseksi. Mähän tulin silloin viikon jälkeen kipeäksi ja ajattelin, ettei mulla voi oikeesti vaan olla näin huono säkä.
Haistelin pidemmän aikaan meidän kylppärin pahaa hajua ja katselin pilkkua laattojen välissä.
Tässä pari päivää sitten, rupesin katselemaan, jos jostain löytyisi jatkojohto. Satuin kurkistamaan muutaman hyllykön taakse nurkkaukseen ja mitä näinkään. Lattia aivan märkä. Oikein vesilätäkkö nurkkauksessa ja seinä aivan kuprulla. Rupesin tutkimaan tarkemmin ja huomasimme, että myös keittiössä nurkkaus on märkä ja seinän aivan näkee olevan homeessa. Siis myös ulkoisesti.

 
Mainitsimme asiasta R:lle ja tämä lupasi keskustella vanhempiensa kanssa. Keskusteltuaan he tulivat siihen tulokseen, että meidän pitäisi vain tuulettaa asuntoa päivisin, koska asuntoon kertyy vesihöyryä, kun käymme suihkussa. Just joo sanon minä...

Keskustelimme asiasta myös I:n kanssa, joka keskusteli kv-henkilön kanssa. Tulimme siihen tulokseen, että asuntomme siivotaan ja home maalataan piiloon. Kokeilemme tämän jälkeen helpottavatko oireet. Mä tiedän jo nyt, ettei helpota. Jos oireet jatkuvat, meille etsitään uusi asunto loppuajaksi. 

No vuokraisäntä kävi "siivoamassa" asunnon. Huom. heittomerkeissä siivoamassa. Ajattelimme, että asunto siivotaan huolellisesti katosta lattiaa, joka huone. Siivous kuitenkin sisälsi vain keittiön homeisen nurkkauksen, jossa home on ehkä pesty pois ja tämän jälkeen seinä maalattu. Olohuoneen kostealle nurkkaukselle ei siis tehty mitään. 

Seuraavissa kuvissa on keittiön kaapiston välissä oleva home.

   

Ja seuraavissa näkyy olohuoneen kuprulla oleva seinä sekä märkä lattia:

   

Vielä yleisesti tästä asunnosta. Asunnossa on keittiö, makuukoppero, olohuone ja kylppäri.
Asuntoon sisälle tullessa tullaan suoraan keittiöön. Keittiössä on uuni/hella, tiskiallas sekä pieni jääkaappi. Keittiön takana on pieni makuukoppero, johon mahtuu juuri ja juuri sänky sekä yöpöytä. Keittiöstä lähdettäessä oikealle, tullaan olohuoneeseen. Olohuoneessa on ruokapöytä, kaksi sänkyä ja kaksi hyllykköä. Olohuoneesta on käynti myös kylpyhuoneeseen.

Talo ulkoa ja keittiö

Olohuone ja kylpyhuone

  

      


Nyt saimmekin tänään aivan loistavia uutisia.
Pääsemme muuttamaan pois täältä homeluolasta. Muutamme Krumbachiin hotelliin. Hinta nousee vain 2,5 euroa yöltä verrattuna tähän, joten ei todellakaan paha. Hotelli oli räätälöinyt meille oman hinnan. Hotellissahan kuitenkin siivotaan ja vaihdetaan lakanat jne. Täällä meidän tehtäviin on kuulunut kaikki.
Kyyti päiväkodille Krumbachista järjestyy henkilökunnan avulla. Osa siis henkilökunnasta asuu Krumbachissa ja pääsemme kulkemaan heidän kyydillä.
Krumbach on myös isompi kaupunki, joten kiva päästä taas ihmisten pariin.

Karnevaalit

Karnevaaleja juhlitaan pääsääntöisesti vain katolilaisilla alueilla. Karnevaaleja vietetään laskiaisen aikaan. Karnevaaleissa ihmiset pukeutuvat, viettävät aikaa yhdessä sukulaisten ja ystävien kanssa sekä nauravat paljon. Karnevaalia pidetään myös ilon juhlana. Juhlien jälkeen katolilaisilla alkaa paastoaminen ja he eivät esimerkiksi syö lihaa ollenkaan. 

Maanantaina tosiaan juhlittiin karnevaaleja Krumbachissa. Ennen varsinaisia karnevaaleja kiertelimme ja tutustuimme kaupungin keskustaan ja sieltä löytyviin liikkeisiin. 

Varsinaiset karnevaalit alkoivat klo 18 Marktplatzin aukiolla. Tapasimme Elisabethin, Iriksen ja Miriamin aukiolla. Aukiolle oli tuotu/rakennettu lava, jota oli koristeltu erilaisilla koristella.

Aukiolle kerääntyi hiljalleen ihmisiä katsomaan tapahtumaa ja tunnelma oli todella lämmin. Lavalla oli juontaja, joka selitti karnevaaleista jotakin, mutta tietenkin saksaksi, joten meiltä meni aivan ohi, kun kukaan ei osannut tulkata. 

Paikalla esiintyi myös orkesteri. He kävelivät lavalle väkijoukon takaa ja soittivat samalla. Kaikki jäsenet eivät mahtuneet lavalle, joten osa jäi esiintymään lavan eteen. Orkesteri soitti suurimmaksi osaksi ilmeisesti saksalaisia kappaleita, mutta väliin oli eksynyt myös hieman ABBAa. 

Orkesterin jäsenet olivat pukeutuneet sinisiin viittoihin ja leijonapäähineisiin. Meille asusta tuli mieleen jonkin sortin leijonakuningas. 

Orkesterin poistuttua lavalta, juontaja piti pienen väliselostuksen ja sen jälkeen lavalle saapui naisiksi pukeutuneita miehiä. Miehillä olivat blondit peruukit, jonka hiukset olivat letitetty kahdelle letille, punavalkoiset mekot sekä pitkät polvisukat. Miehet tanssivat lavalla ja yleisö hurrasi riemukkaasti.


Sää molempina päivinä oli pilvinen ja aika kylmä, tihutti jopa vähän vettä. Tunnelma ja liikkuminen kuitenkin lämmitti, eikä tuttu suomalainen sää haitannut mitään.

Tiistaina juhlimme karnevaaleja kahden paikallisen tytön kanssa, Ann-Karinin ja Janinan. 

Tytöt tulivat hakemaan meidät puolelta päivin ja ajoimme maaseutukylään nimeltään Deubach. Jätimme auton kylän sivulle tien varteen ja kävelimme kylän läpi kylän toiselle puolelle. 

Emme Julian kanssa aluksi tienneet mitä on luvassa. Kun pääsimme kylän laidalle, rupesi kuulumaan musiikin pauhausta ja näimme edessä traktori letkan. Edessä näkyi myös paljon nuoria, jotka olivat pukeutuneet erilaisiin asuisteisiin. 

Jokaisen traktorin perässä oli vaunu, joka oli rakennettu ja koristeltu, jonkin teeman mukaisesti. Jokaisella vaunulla oli oma teemansa ja vaunuun kuuluvat henkilöt olivat pukeutuneet saman teeman mukaisesti. Vaunuissa olivat myös isot musiikkivälineen ja kaiuttimet sisäänrakennettuna, joista jokainen soitti musiikkia. Joten voitte kuvitella kuinka kovaa kylällä jytisi, kun jokainen ryhmä popitti omista vaunuistansa musiikkia melko kovalla. 

Meidän teemamme oli Jurassic World eli niin sanotusti eläintarha ja vaunun henkilöt olivat pukeutuneet eläintenhoitajiksi. Naiset olivat pukeutuneet armeijan vihreisiin mekkoihin ja miehet sinimustiin fanellipaitoihin sekä cowboy-hattuihin. 

Tutustuimme muihin vaunun ihmisiin ja hengailimme paikallamme. Letka lähti liikkeelle klo 14 kohti kylää. Letka liikkui hitaasti ja osan porukasta piti kävellä vaunun vierellä turvallisuussyistä, ettei katsojat pääse liian lähelle vaunuja. Vaunuista heiteltiin katsojille karkkia, popcornia ja vohveleita. Katsojia oli vauvasta vaariin ja paljon. Osa ihmisistä katsoi kotinsa ikkunoista, jotkut olivat oikein aukaisseet ikkunan. Letkan ajomatka kesti ehkä vajaan tunnin ja sen jälkeen jäimme vielä hengailemaan hetkeksi toiselle puolen kylää, mihin letkan matka päättyi. 

Tunnelma oli todella mukava, ihmiset olivat todella ystävällisiä ja avuliaita. Kauheen moni nuorista ei puhunut englantia, mutta luulen etteivät he vain uskaltaneet. Karnevaaleja juhlittiin siis hieman penkkarityyppisesti.

Loppuun vielä vähän kuvia:

 

 

Ajatus blogista

Tuli ajatus, että jos reissusta pitäisi vähän jonkinlaista blogia. Blogista kaikki sukulaiset ja kaverit voisi lueskella meidän kokemuksista ja fiiliksistä.
No tässä sitä ollaan mietitty ja kehitelty jo pari viikkoa, mitkä täällä Saksassa ollaan asusteltu. Ei tästä varmaan kauhean suurta ja kummoista blogia ehdi muodostua, kun kotiinkin tullaan jo kolmen viikon päästä.

Ekassa postauksessa on ensimmäisen viikon kuulumisia, tapahtumia ja fiiliksiä vähän jokaiselta päivältä.

Sunnuntai 7.2

Sunnuntai aamuna oli aikainen herätys. Lähdettiin ennen yhdeksää ajelemaan Helsinkiin, josta lento Muncheniin lähti klo 12.55.
Vaikeat hyvästit äidille ja ei kun turvatarkastuksen läpi. Nyt sitä ollaan omillaan.
Lento kesti noin 2,5h ja sen jälkeen odotettiin varmaan puoli tuntia laukkuja. 

Laukkujen saannin jälkeen, lähdettiin junalle. Junan löytäminen ja lipun ostaminen oli hieman haasteellista. Siitäkin kuitenkin selvittiin ja päästiin junaan. 

Junassa ruvettiin tutkimaan lippuja hieman tarkemmin ja huomattiin, ettei lipuissa lue mitään junista, ei vaihtopaikoista, eikä lähtöajoista. No reippaina turisteina me tietenkin kysyttiin paikallista apua, jotka sitten rupesivat googlaileen meidän määränpäätä. Noin vartin googlailun jälkeen selvisi vaihtopaikka ja me jäätiin tarkkailemaan asemien nimiä. 

Vaihtopaikkamme tuli ja me jäimme pois junasta. Kiireellä etsimme lippuautomaatin, josta tarkistimme seuraavan junan numeron sekä lähtölaiturin. Ehdimme laiturille juuri sopivasti ennen junan tuloa. Meidän piti vielä vaihtaa yhdellä asemalla junan vaunua, koska osa junasta jäi kyseiselle asemalle. 

Dinkelscherbenissä meitä oli vastassa Elisabeth, joka on meidän kohdehenkilömme. E ajoi meidät asunnollemme ja auttoi meidät alkuun. 

Matkustamiseen meni koko päivä, joten olimme melko väsyneitä perille päästyämme. Fiilis oli kuitenkin huipussaan, koska odotettiin innolla mitä kaikkea reissu tuo tullessaan.
Asettauduimme taloksi ja lähdimme melko pian nukkumaan. 

Maanantai 8.2 ja Tiistai 9.2

Maanantaina ja tiistaina täällä päin juhlittiin karnevaaleja.
Oli mukavaa päästä juhlimaan karnevaaleja, koska se on asia, jota Suomessa ei pääse kokemaan.
(Karnevaaleista tulossa oma postauksensa.)

Tiistai iltapäivästä kävimme syömässä naapurimme Rainerin pizzeriassa.
R teki meille todelle herkulliset pizzat. Istuimme pubissa varmaan toista tuntia keskustelemassa hänen kanssaan. Annoimme hänelle tuliaisiksi Fazerin suklaalevyn ja hän sitten tarjosi meille meidän pizzamme. Eli saimme kaksi pizzaa ja pullon colaa yhden suklaalevyn hinnalla. Ei paha.

R on todella mukava ja avulias. R puhuu hyvää englantia verrattuna muihin saksalaisiin tässä kylässä.


Keskiviikko 10.2

Keskiviikkona oli ensimmäinen työpäivä. Työpäivä kului hitaasti ja rauhallisesti tutustuessa lapsiin, henkilökuntaan ja päiväkotiin. Päiväkodissa on todella lämmin tunnelma ja meidät otettiin ilomielin vastaan. Tottakai jännitti mennä työskentelemään uuteen päiväkotiin ja vieraalla kielellä, mutta toimeen ollaan tultu. 

(Päiväkodista tulossa oma postauksensa.)

Keskiviikko menikin suurimmaksi osaksi töissä ja kotona hengaillessa.

Päivän sää oli todella vaihteleva. Sato vettä, sato lunta, paistoi aurinko, oli pilvistä, tuuli kovaa, oli melko lämmin, oli kylmä... Todella outo sää siis. 

Torstai 11.2

Iltapäivän aikana tapahtuikin aika paljon. Menimme kysymään naapurin R:lta apua, että kuinka osaamme bussilla läheisen kaupungin Lidliin. Ensiksi R neuvoi, mutta tuli lopulta siihen tulokseen, että pääsee helpommalla kun käyttää meitä itse autolla Lidlissä. Pyrimme tekemään ostoksemme nopeasti, koska R odotti meitä autossa. 

Tulimme kämpille ja rupesimme ensin tiskaamaan astioita, jotta voimme laittaa ruokaa. Olimme päättäneet tehdä ruuaksi kanasalaattia. 

Meiltä kuitenkin puuttui leikkuulauta, joten päätimme pyytää sitä R:lta. Hän reippaana poikana kävi hakemassa meille kaksi uunituoretta leikkuulautaa. 

Rupesimme väsäämään salaattia, kunnes tajusimme, että ostamamme kana olikin kalkkunaa. No eikun lähi marketista ostamaan kanaa. Tutkimme myös muita ostoksia vähän paremmin ja huomasimme, että ostettu tomaattimurska oli kuorittuja tomaatteja säilykepurkissa ja ostettu salaatinkastike oli grillisoosia. Omasta mielestä meni aika hyvin. 

No ruoka saatiin tehtyä ja siitä tuli ihan syötävää. Ruokailun jälkeen otettiin pieni ruokalepo, jonka R sitten keskeytti hetken kuluttua. R tuli kysymään, että haluammeko lähteä hänen kanssaan katolilaisen kirkon messuun. Me tietenkin reippaina ja uteliaina tyttöinä suostuimme ja niin sitä mentiin.

Kirkko oli maalattu todella upeasti ja siellä oli todella paljon erilaisia koriste-esineitä. Meidän suomalaisten makuun ehkä jopa vähän liikaa. 

Katolilainen messu oli mielenkiintoinen nähdä. Suurimmassa osassa virsistä oli sama sävel, joten ne eivät paljon eronneet. Katolilaiset käyvät alttarilla kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla he käyvät hakemassa leivän, joka kastetaan viinissä. Toisella kerralla he käyvät siunattavana.
Katolilaisten tapaan kuuluu myös polvistua keskiväylällä. He myös kastelevat käden vadissa, jossa on vettä ja tekevät kosteilla sormilla Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen - ristin. Tämä kaksi asiaa he tekevät aina kirkkoon mennessä ja sieltä poistuttaessa. 

Kuva napattu Googlesta.