Kuulumisia

Nyt ois luvassa ihan vaan kuulumisia ja kaikkea "ei niin tärkeää". Vähän, että mitä me oikein ollaan puuhailtu ja mitä kaikkea on tapahtunut. Vaikka ei me kyllä kauheesti mitään ihmeellistä ollaan tehty, varsinkaan arkisin. Suurimmaksi osaksi hengaillaan töiden jälkeen kämpillä netin varassa ja pidetään yhteyttä Suomeen. Sekä toki kattellaan Netflixiä. Siitä on tullut meille melkein pakkomielle tän reissun aikana. 

No siis. Ensinnäkään mä en ole ollut enää kipeänä. Olen aika varma, että mun sairastelut siis johtui siitä edellisestä asunnosta. Kaikki oireet loppuivat heti samana päivä, kun muutettiin pois. Jo heti ensimmäinen yö uudessa kämpässä oli paljon paljon parempi. Ois vaan pitänyt tajuta aikaisemmin vaihtaa asuntoa.
Ollaan tyytyväisiä tähän meidän nykyiseen asuntoon, vaikka meillä onkin parisänky ja huonompi netti. Lisäksi täällä tehdään alakertaan kylppäriremontti, joten meillä on ollut hieman ongelmia vedenjakelun kanssa. Mutta tälläistä elämä on.

 
Mehän siis asutaan tällä hetkellä hotellissa, aivan Krumbachin keskustassa. Meillä käy päivittäin siivooja siivoamassa huoneen. Henkilökunta on todella ystävällistä ja he ovat ihanan avuliaita. He eivät kylläkään puhu oikein englantia, mutta tähän asti on selvitty hyvin. Jos vähäkin ilmenee jotakin ongelmaa, niin he ratkaisevat sen.
Meillä ei yhtenä päivänä tullut hanasta vettä ollenkaan, joten kokki tuli korjaamaan ongelman. Miettikää KOKKI. Ei Suomessa ikinä hotellin kokki tulisi rassaamaan sun hanoja ja viemäreitä.

Ollaan myös tykätty asua Krumbachissa. Tämä on isompi kaupunki, joten täällä on enemmän tekemistä ja kauppoja. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita. Täällä myös useampi ihminen puhuu englantia, kuin Ziemetshausenissa.
Moni onkin kysellyt, että mistä olemme kotoisin ja olemmeko täällä töissä vai koulussa. Lähi leipomosta on tullut aivan vakipaikkamme. Käymme siellä melkeinpä päivittäin hakemassa illaksi syötävää. Välillä jopa syömme siellä. Halvat hinnat ja hyvät sämpylät. Mitä muutakaan sitä kaipaa.

Sää viikkojen aikana on ollut todella vaihteleva. Melkeinpä enemmän vaihtelua kuin Suomessa. Yhden päivän aikana voi olla kaikki mahdolliset ilmat. On satanut vettä, räntää ja lunta. Ollut lämmintä ja kylmää, pilvistä ja aurinkoista, sekä tuulista ja tyyntä.
Täällä on siis melkeinpä voinut olla kaikki "neljä vuodenaikaa" samana päivänä.
Yhtenä päivänä satoikin aikaisesta aamuyöstä seuraavaan aamuun saakka lunta. Seuraavana aamuna maa oli siis aivan valkoisena ja lunta oli paljon. Päivällä siis pääsimmekin lasten kanssa pulkkamäkeen. Laskimme mäkeä, menimme lumisotaa ja rakensimme lumiukon, lumihevosen sekä lumituolin. Kyllä kuulkaan lapsilla riemua riitti ja niin kyllä meilläkin. 

Kuva kaapattu Googlesta

Tämän neljän viikon aikana ollaan käyty shoppailemassa Augsburgissa sekä Ulmissa. Ja no tottakai se synttäriviikonloppu siellä Münchenissä.
Augsburgissa shoppailimme ostoskeskuksessa muutamia tunteja. Eli siis ainakin neljä tuntia. Ostoskeskus oli vähän kauempana keskustasta, joten onneksi olimme Miriamin kanssa autolla liikkeellä. Ostarista löytyi monia Suomessakin olevia liikkeitä, mutta väliin oli mahtunut myös saksalaisia ja meille aivan tuntemattomia liikkeitä.
Ulmissa olimme Iriksen kyydillä. Shoppailimme ensin kävelykadulla muutamia tunteja itseksemme ja illasta kävimme vielä yhdessä Iriksen ja tämän tyttären kanssa syömässä. 

Kuva kaapattu Googlesta

Nyt lauantaina oltiin jälleen Ulmissa. Krumbachin ammattikoulun englanninkielen opettaja asuu siis Ulmissa, joten hän tuli hakemaan meidät lauantaina mukaansa ja lähdimme tutustumaan Ulmiin.
Ulm on siis suurempi kaupunki Baijerin ulkopuolella. Ulmissa asuu noin 120 000 tuhatta ihmistä, joten ei se kuitenkaan mikään kauhean suuri kaupunki ole.

Ensimmäisenä pääsimme vierailemaan opettajan kotiin. Hän asuu kauniissa kolmiossa aivan Ulmin keskustassa. Toiselta puolelta taloa näkyy siis keskustaa ja toisella puolella taloa virtaa Tonava. Maisemat kämpän ikkunasta Tonavalle olivat siis aivan upeat.
Asuntoon tutustuttua lähdimme kävelemään Ulmin vanhaan kaupunkiin ja katsemaan hienoja vanhanaikasia rakennuksia. Kävelimme myös maailman siisteimmän hotellin ohitse. Hotelli on siis päässyt myös Guinness world records- kirjaan.

Vanhaan kaupunkiin tutustuttuamme päätimme mennä käymään Ulmin tuomiokirkossa. Kirkon rakentaminen on aloitettu 1377. Ulmin tuomiokirkon torni on maailman korkein kirkontorni. Sinne oli myös mahdollista kiivetä, joten sinnehän oli pakko päästä. 768 porrasta ylös ja toiset 768 porrasta alas eli yhteensä 1536 porrasta yhteensä. Ja portaathan pyöri jatkuvasti samaan suuntaan pienessä ja ahtaassa käytävässä, joten kyllä meni pää pyörälle. Ja astmaatikkona se kyllä otti henkeenkin. Mutta kyllä se oli sen arvoista. Ja maisevat olivat aivan valtavan upeat, huonosta säästä huolimatta.

Tornin jälkeen suuntasimme todella pieneen ja viihtyisään kahvilaan juomaan kuumat kaakaot ja syömän croisantit. Oli kyllä hyvää. Tämän jälkeen englanninkielen opettaja saattoi meidät kauppakeskukselle, jonka vieressä oli juna-asema. Kauppakeskuksella shoppailimme muutamia tunteja ja kävimme syömässä ennen junan lähtöä.
Sitten suuntasimme junalla takaisin Krumbachiin ja taas oli yksi todella mukava päivä, rikastuttavia kokemuksia ja muistoja täynnä takana.

Töissä onkin ollut melko rauhallista. Päivät ovat menneet normaaliin tapaansa omalla painollaan. Ollaan askarreltu paljon, leikitty, pelailtu ja ihan vaan hengailtu. Yhtenä päivänä leivottiin myös kaurakeksejä. Lapset oli ihan innoissaan, kun pääsivät leipomaan ja keksejä kehuttiin paljon.

Tostaina 3.3 meillä oli arviointi. Saimme molemmat kolmoset, eli parhaimman mitä voi saada. Myös kehua sateli paljon. Olemme kuulema olleet suureksi avuksi, lapset ovat pitäneet meistä ja olemme tuoneet uusia näkökulmia päiväkodille. 

Maanantai 29.2 päiväkodille mentäessä Iris ojensi mulle kakun käteen ja onnitteli mua synttäreiden johdosta. Hän oli siis leiponut mulle suklaakakun. 

Kävimme Julian kanssa syömässä palat kakkua aamupalaksi, ja loppu kakusta tarjottiin lapsille. Kyllä meille vielä jäi palat kämpillekkin herkuteltavaksi. 

Synttäreitä juhlittiin lasten kanssa aamupiirillä. Istuin sankarin tuolissa ja muut lauloivat minulle englanniksi.

Päiväkodilla on tapana polttaa synttäreillä tyhjennetty teepussi. Palaessaan tee pussi lähtee leijailemaan ylös päin. Ennen sytyttämistä jokainen lapsi saa esittää mitä toivovat sankarille. Tytöt suurimmaksi osaksi toivoivat minulle kauniita kukkia. Poikien toiveet olivat isoja maanviljelijän traktoreita. Kaunein toive kuitenkin tuli eräältä tytöltä, kun hän toivoi, että saan paljon lahjoja, hyvää kakkua ja isot juhlat, kun palaan Suomeen. Ettäs kaverit ja äiti tiiätte. ;)

Päiväkodilta mä sain lahjaksi kauniin kaulahuivin. 

Elisabeth ja muu koulu oli hommannut mulle lahjaksi Saksasta kertovan kirjan.

Viimeisenä päivänä meille järjestettiin päiväkodilla pienet "juhlat" omissa ryhmissä. Muutamat mun ryhmän lapset olivat leiponeet mulle lahjaksi tiikerikakun, mikä oli kyllä todella hyvää. He olivat myös koristelleet mukin, johon oli painettu jokaisen lapsen sormenjälki ja siihen oltiin piirretty hymynaama. Mukissa lukee myös isolla mun nimi, joten sen voi viedä vaikka tulevaan työpaikkaan kahvimukiksi.


Tänään vikana päivänä oltiin tutustumassa paikallisessa ammattikoulussa, josta myöhemmin lisää.

Viimeisistä päivistä me nautittiin kunnolla ja Suomeen palataan haikein, mutta samalla onnellisin ja tyytyväisin mielin. Monta uutta kokemusta ja elämystä rikkaampana. Huomenna siis kotiin. Laukkukin on jo melkein pakattu.

Tämä olikin viimeinen postaus täältä Saksan puolelta, mutta ehkä Suomenkin puolelta on tulossa vielä jotakin juttua, mitä täällä ei ole ehtinyt kirjoittelemaan.

Saksan kieli

Reissun aikana on tosiaan tullut opittua saksaa vähä niinkuin pakon edessä. Saksaa kuulee jatkuvasti ympärillä ja lapset tietenkin puhuvat sulle vain saksaa. Suurimmaksi osaksi sanoja onkin oppinut lasten kanssa ollessa. He kyllä heti korjaavat, jos jonkin sanan sanot väärin. Jotkut lapset ovat myös innokkaasti oikein opettamalla opettaneet meille sanoja.
Saksan kielessähän pääasiassa kirjoitetaan kaikki substantiivit isolla.
Suluissa lukee miten sana äännetään.

Värejä ja numeroita on opittu suurimmaksi osaksi pelailemalla lasten kanssa. Ja lasten opettamana.
nolla = null
yksi = ein (ain)
kaksi = zwei (twai)
kolme = drei (drai)
neljä = vier
viisi = fünf
kuusi = sechs (seks)
seitsemän = sieben
kahdeksan = acht
yhdeksän = neun (noin)
kymmenen = zehn

punainen = rot
sininen = blau
keltainen = gelb
vihreä = grün (gryyn)
oranssi = orange
violetti = lila
pinkki = pink
valkoinen = weiß (wais)
musta = schwarz
harmaa = grau
ruskea = braun

Viikonpäiviä me ollaan itsekin opeteltu jonkin verran, mutta ne on kyllä ollut helposti muistettavia.
päivä = Tag
maanantai = Montag
tiistai = Dienstag
keskiviikko = Mittwoch
torstai = Donnerstag
perjantai = Freitag
lauantai = Samstag
sunnuntai = Sonntag

Vaatteita ollaan opittu suurimmaksi osaksi itse opettelemalla, mutta myös kyselemällä lapsilta pukemistilanteissa.
takki = jacke
housut = hose
kengät = schuhe
pipo = mütze
huivi = schal

Vähän muita yleisiä sanoja, mitä tänä aikana ollaan opittu. Suurimmaksi osaksi ollaan opittu kuulemalla muilta ja opettelemalla itse.
Hei = Hallo
Heippa = Tschüss
kyllä = Ja
ei = nein (nej, nain)
kiitos = Danke
ole hyvä = Bitte
anteeksi = Entschuldigung
Hyvää huomenta = Guten Morgen
Minä olen... = Ich bin...
mitä = was
Hyvää ruokahalua = Guten Appetit
huomenna = Morgen
äiti = Mutter / Mama
isä = Vater / Papa
minä = Ich
sinä = Sie
varoa = aufpassen
odottaa = warten / moment

(Kaikki kuvat kaapattu Googlesta)

Synttäriviikonloppu

Mullahan tosiaan oli synttärit viime lauantaina 27.2.

Ihana äiti oli buukannu meille hotellin Münchenistä synttärilahjaksi. Kiitos <3

Lauantaina me napattiin tarvittavat tavarat mukaan ja lähdettiin suuntaan kohti Krumbachin rautatieasemaa. Julia oli edellisenä iltana katsonut reitin asemalle ja mä luotin, että sillä mennään. Aamulla sitten lähdettiin kävelemään kohti asemaa, kunnes maisemat rupesi näyttämään ihan tuntemattomilta. Ajateltiin, että ehkä tämä on joku nopeampi reitti, joten eteenpäin vaan. Hetken kävelyn päästä "asema" löytyi. Se oli semmoinen pieni vähän niinkun bussipysäkki.

No eikun kartta esille ja selvittämään missä oikea asema on. Asema oli toisella puolella keskustaa. Käveltiin reipasta tahtia asemalle ja kerettiin juuri sopivasti ostamaan liput, kylläkin paikallisten avustuksella. 

No seuraava ongelma. Missä meidän juna on ja mistä se lähtee. Taas kysyttiin paikallisilta neuvoa, jotka katsoivat lippuautomaatista. Lopputulos oli, että meidän pitää mennä bussilla Augsburgiin ja sieltä junalla Müncheniin. Ehdittiin juuri ja juuri juoksemalla bussiin.

Bussi matka kesti noin 1,5h ja siellä sitten vaihdoimme junaan. Kylläkin väärällä asemalla kuin alunperin oli suunniteltu, mutta onneksi kyseiseltä asemalta meni suora juna. Junamatka kesti vajaan tunnin.
Loppujen lopuksi olimme Münchenissä perillä 13.30, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli olla 12 aikaa.

Müncheniin saavuttua rupesimme etsimään hotellia. Turisti-info sattui kuitenkin tulemaan sopivasti vastaan, joten koettiin helpommaksi kysästä sieltä apua. Infossa elämäänsä kyllästynyt, huonolla aksentilla puhuva virkailija neuvoi meidät hotellille. Hotellille oli vain alle viiden minuutin kävelymatka.

Hotelli oli Hotel Regent. Valitsimme hotellin sen sijainnin, hinnan ja aamiaisen perusteella. Hotelli oli siis neljän tähden hotelli, aivan rautatieaseman kupeessa. Hintaan kuului myös aamupala, jota odotimme kovasti. 

Pääsimme hotellille ja vastassa oli iloinen, ystävällinen ja ammattitaitoinen henkilökunta. Virkailija, joka meitä palveli puhui ainakin saksaa, englantia ja espanjaa.
Huoneemme sijaitsi viidennessä kerroksessa. Kuitenkin kadun puolella, joten melua huoneeseen kantautui. Huone oli avara, valoisa ja mukavan oloinen. Siellä oli lämmin ja kodinoaminen tunnelma. Myös muhkea sänky veti puoleensa. Iso parisänky, isot tyynyt ja lämpimät peitot.
Kylpyhuoneessa oli kaksi lavuaaria sekä kylpyamme. Meillä siis oli mahdollisuus ottaa vaahtokylvyt ja pestä hampaat vierekkäin, jopa samanaikaisesti. Voi mitä luksusta.

Huoneeseen ja hotelliin tutustuttua suuntasimme kaupungille. Melkein rautatieaseman edestä alkoi kävelykatu, joka oli täynnä kauppoja ja kuppiloita. Lauantai siis suurimmaksi osaksi koostuikin vain shoppailusta.
Shoppailukierroksen kylläkin aloitimme täyttämällä masumme mäkkärin safkalla. Kyllä oli kuulkaan ikävä mäkkiä ja nyt mä sitä sain. Täydellä masulla on mukavampi shoppailla. No eikun liikkeestä liikkeesseen ja vaaterekiltä vaaterekille. Mikä sen parempaan.
Kävelykadulta löytyi enemmän ja vähemmän tuttuja liikkeitä. Oli H&M, New yorker, Zara, Mango, Desiqual jne...
Kävelykadun päässä oli Marienplatzin aukio. Aukio oli suuri ja siellä sijaitsi iso kirkko. Lauantaina kirkko näytti todella upealta, kun siihen paistoi ilta-aurinko. Se oikein kellersi hienosti auringonvalossa.
Aukion toisella puolella oli rikkaiden kävelykatu. Kadulta löytyi suurimmaksi osaksi merkkivaateliikkeitä sekä muita todella arvokkaita liikkeitä.
Toisella puolella aukiota jatkui kävelykatu, mutta sinne eksyimme vasta sunnuntaina.

Kulutimme aikaa shoppaillessa melkein seitsemään saakka, jonka jälkeen menimme hetkeksi hotellille lepäämään.
Sisäänkirjautuessamme saimme kupongin, jolla oli mahdollisuus saada kaksi juomaa hotellin baarista. No päätimme aloittaa illan ilmaisilla juomilla. Mä olin suunnitellut ottavani, jonkin hienon synttäridrinkin.
Ensinnäkin baarissa ei ollut kuin yksi perhe ja meno todella laimea. Odotimme palvelua varmaan kymmenen minuuttia, jonka jälkeen tarjoilija kertoi meille, että kuponkilla saa valita alkoholittoman juoman (limsaa tai vesi), olutta tai viiniä. No lista oli saksaksi, joten siitä ei saanut mitään selvää. Päädyttiin ottamaan colat. Colaahan tuli sitten huimat kaksi desiä.

Seuraavaksi sitten suunnattiin takaisin keskustaan päin. Kello kuitenkin oli niin vähän, että suurin osa paikoista oli vielä kiinni. Auki oli vain räkälät, joissa paikalliset katsoivat jalkapalloa. Sehän meitä ei napannut. Suunnattiin rautatieasemalle, josta ostettiin sämpylät ja mentiin katsomaan auki olevia liikkeitä. Alakerrasta löytyi Müller, joka on paikallinen Tokmanni. Matkaan tarttui kylpyvaahtoa ja kasvonaamiot sekä kaikkea muuta enemmän ja vähemmän tarpeellista. Päätettiin suunnata hotellille viettämään rentouttavaa iltaa ja parantelemaan päänsärkyä. 

Ilta oli mukavan rauhallinen ja rentouttava, vaahtokylvyssä kasvonaamio naamalla kelluen. Tämä 19-vuotias meni tyytyväisin mielin nukkumaan, odottaen seuraavaa päivää. Ei sitä mitää kunnon bileitä kaivannut. Sitä ehtii Suomessakin juhlia.

Sunnuntai aamu alkoi pilvisenä. Suuntasimme iloisin mielin aamupalalle. Aamupala oli monipuolinen ja täyttävä. Oli pekonia, kanamunaa paistettuna ja keitettynä, leipää, muroja/mysliä, jugurttia, hedelmiä sekä makeita jälkiruokia. Juomana oli monta erilaista mehua, maustettuja vesiä, kahvia, teetä sekä kaakaota.

Münchenin metrokartta

Aamupalan jälkeen lepäilimme vielä hetken ennen lähtöä. Jätimme matkalaukut säilytykseen ja suuntasimme taas turisti-infoon. Täällä kertaa infossa oli ystävällisen oloinen mies, joka neuvoi meidät BMW- museolle. Matka keski kahdella metrolla noin 20 minuuttia.
Metroasema oli ihan museon vieressä, joten kävelymatkaa ei ollut paljon.

Tunsimme niin kuuluvamme museoon, kun suurin osa muista asiakkaista oli miehiä sekä perheitä. Mä kuitenkin oli enemmän kiinnostunut, kun osa jätkistä. 

Museo oli iso ja sinne tieten rakennettiin lisää. 

Ensimmäisenä museossa esiteltiin BMW:n moottoripyöriä sekä niiden moottoreita. Myös veneiden ja autojen moottorit olivat päässeet esille. Museossa oli esillä suurimmaksi osaksi vain vanhoja autoja, mitkä olivat todella upeita. Oli mukaan eksynyt myös muutama 2000-luvun malli. Esillä oli monia malleja avoautoista urheiluautoihin ja formuloihin. 

Museon alakerrassa oli piste, missä lapset pystyivät askartelemaan autot itselleen. Myös "pelle" oli sattunut paikalle ja muotoili ilmapalloista lapsille melkein kaikkea toivomusten mukaan. 

Museolta suuntasimme BMW-Weltille. Weltin puolella oli siis uudempia autoja. Tämä tyttöhän oli aivan onnesta sekaisin niiden autojen keskellä. Mä edelleen odottelen, että se lottovoitto tupsahtaisi jostain, vaikken edes lottoa. Jos jollain siis on ylimääräistä rahaa nurkissa ja haluaa päästä niistä eroon, mulle voi käydä ostamassa uutuudenkarheen bemarin. Alapuolella on muutama vinkki mistä mä tykkään. ;)

   

No aikamme kierreltyämme ja riittävästi kuvia otettuamme suuntasimme takaisin metrolle. (Mun kamerahan siis melkein täyttyi kuvista.)

Menimme metrolla jälleen Marienplatzille ja sieltä käppäilimme hiljalleen kohti hotellia. Saksassa on pääasiassa kaikki liikkeet sunnuntaisin kiinni. Kiertelimme alueella, mihin emme lauantaina ehtineet.
Yritimme jo lauantaina etsiä Hollisterin liikettä tuloksetta. Asia jäi harmittamaan ja sunnuntaina harmitti vielä enemmän, kun kiinni oleva liike osui kohdalle. No näitä sattuu.
Söimme matkalla kebabit ja suuntasimme rautatieaseman kautta hotelille hakemaan laukkuja. Olimme katsoneet junan aikataulut etukäteen, joten kulutimme luppoaikaa hotellilla nauttien ilmaisesta netistä.

Lähdimme asemalle hyvissä ajoin, ennen junan lähtöä. Ostimme molempina päivinä Baijerin lipun, jolla on siis mahdollisuus kulkea koko Baijerin alueella, kaikilla julkisilla kulkuvälineillä (juna, metro, raitiovaunu, bussi). Lippu maksoi kahdelta hengeltä 28€ ja oli siis käytössä koko päivän ajan. Loistava idea. Paitsi, että lipulla ei ollut kuitenkaan sallitua kulkea kaikilla junilla. 

No pääsimme junaan. Rupesimme kuitenkin junassa selvittämään niitä junia, joilla ei saanut kulkea. Olimme väärässä junassa. Ehdimme juuri ennen junan lähtöä pois. No eikun automaatille selvittämään seuraavan junan lähtöaikataulua. Juna lähti puolen tunnin kuluttua, ja matka kesti noin tunnin. Tunnin vaihtoaika keskellä ei mitään. Seuraava juna tuli ja se matka kesti reilun puoli tuntia. Olimme vihdoin puoli kahdeksan aikaan takaisin Krumbachissa. Suoraan hotellille ja valmistautumaan maanantain työpäivään.